Syksy on pitkällä, tiedän. En ole halunnut toistaiseksi kasata opiskeluajatuksiani blogiin, halunnut vain nauttia.
Ensimmäinen syyslukukausi on puolivälissä, ensimmäinen periodi lopuillaan. Nämä pari kuukautta ovat hurahtaneet melkoisella vauhdilla. Orientaatioviikon päätyttyä olin hieman pettynyt, informaatio ei moneltakaan osin kohdannut toiveitani ja tuntui, että orientaatioviikko keskittyi enemmänkin ryhmäytymiseen - ja tämä toteutui pääosin illanvietoissa. Luonteeseeni ei kuitenkaan kuulu tulessa makaaminen, vaan aloin aktiivisesti itse ottaa asioista selvää ja sainkin punottua oikein hyvän suunnitelman syksylle.
Syksyn ajan olen siis edelleen työelämässä 80% työajalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keskiviikkopäivät vietän yliopistolla. Sain mahdutettua tuohon aikatauluun kolme koko syksyn jatkuvaa kurssia ja näiden lisäksi tarkoituksena on suorittaa itsenäisesti muutama kurssi. Tavoitteena oli saada "edes jotain tehtyä", ja näyttää siltä, että ylitän tuon tavoitteen roimasti.
Syksyn aikana olen mm.
- pidätellyt itkua tiedekunnan tervetulotilaisuudessa
- kätellyt rehtoria
- saanut 25 uutta facebook-kaveria
- tilannut opiskelijahaalarin
- kerännyt 4 haalarimerkkiä
- skipannut fuksiaiset
- toiminut joukkueenjohtajana Fuksiseikkailussa
- oppinut valtavasti uutta
- oppinut, että "homeinen" ja "mahdollisesti" muistuttavat ruotsiksi hämmentävän paljon toisiaan*
- osallistunut generalistiopiskelijoille tarkoitettuun työelämän aamiaistilaisuuteen
- oppinut, mitä tarkoittaa generalistiopiskelija
- tehnyt sivuainevalintoja
- muuttanut sivuainevalintojani
- hukkunut sivuaineviidakkoon
- kömpinyt ulos sivuaineviidakosta ja noussut jaloilleni
- todennut, että moni muu vuosikurssilaiseni on myös hukkunut sivuaineviidakkoon
- suunnitellut sivuaine- ja työelämäinfon järjestämistä omalle vuosikurssilleni
- tehnyt selkeän suunnitelman oman asiantuntijaprofiilini kasaamiseksi
- selvittänyt, ettei perheellisillä opiskelijoilla ole tällä hetkellä toimintaa
- suunnitellut perheellisten opiskelijoiden toiminnan aktivoimista
- ottanut Murusen luennolle mukaan
- antanut suoraa palautetta opetuksesta professorille
ja...
- hakenut humanistiseen tiedekuntaneuvostoon hallopediksi!
Ei huonosti.
Teille, joille käsitteet humanistinen tiedekunta, tiedekuntaneuvosto ja hallopedi kuulostavat täysin vierailta: kirjoitan näistä piakkoin oman päivityksen. Siihen saakka avaan asiaa vain henkilökohtaisella tasolla.
Itselleni opiskelijaedustaminen on luonteva ja selkeä valinta opintojen oheen. Vaikuttaminen on monessa muodossa ollut sydäntäni lähellä aina. Olen useaan kertaan todennut kokemuksen kautta, että on karkeasti kahdenlaisia vaikuttajaihmisiä; ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa statuksen vuoksi sekä ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa ihmisten vuoksi. Kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen jengiin. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin olevani vaikuttaja vain epäitsekkäistä syistä.
Osallistuminen erilaisiin luottamustehtäviin ja edustustehtäviin antaa mielettömän arvokasta kokemusta paitsi työelämään, myös ihan arkielämään. Toisten huomioonottaminen, kuunteleminen, ymmärtäminen, väittelytaidot, tiedonhankintataidot, yhteistyötaidot - tässä vain muutamia kehittymisalueita listatakseni.
Tällä hetkellä jännään hallopedien valinnan tuloksia. Keskiviikkona osallistuin ryhmähaastatteluun kahden muun hakijan kanssa (yhteensä hakijoita on 19 ja paikkoja tarjolla 5 + 5 henkilökohtaista varajäsentä). Mielestäni suoriuduin fuksiksi oikein hyvin ja toivon vakuuttaneeni valintatoimikunnan siitä, että etenkin juuri tässä ajassa fuksiopiskelijan valinta tiedekuntaneuvostoon kannattaa. Miksi? Siitä lisää seuraavan blogipäivityksen yhteydessä.
*Niin, se homeinen vs. mahdollinen.
