Ensimmäisiä koulupäiviä

Murunen aloitti koulupolkunsa muutama viikko sitten. Tiedättekö, sellaisella viattomalla innolla, jota teini-iän kouluinho, koeviikot ja stressi jatko-opiskelupaikan löytymisestä eivät ole päässyt lannistamaan. Kadehdittavaa. 

Itse aloitan huomenna yliopistopolkuni täynnä intoa ja tietyllä tapaa yhtä autuaan tietämättömänä, millaista tuleva opiskelu on. Siitä huolimatta jännittää. Pelottaakin.

Pelkään, että vaadin itseltäni liikaa. (taas) Pelkään, että vertaan itseäni muihin, enkä koskaan ole tarpeeksi hyvä. (taas) Pelkään, etten pääse osaksi porukkaa.

* * *

Ensi viikon orientaatioviikon lukujärjestys pitää sisällään lähinnä erilaisia infotilaisuuksia ja opintojen suunnittelua. Kivoja, jänniä, tärkeitä juttuja. Orientaatioviikosta napsahtavat pistepankkiin myös ensimmäiset opintopisteet, joten osallistuminen on luonnollisesti pakollinen osa opintoja.

Viikon iltaohjelma vaikuttaa vähintäänkin yhtä tärkeältä, joskaan osallistuminen ei ole pakollista. Itse en pysty osallistumaan yhteenkään iltatilaisuuteen. Se harmittaa vähän. Ei niinkään sen takia, että tahtoisin bilettää kuin parikymppinen, tanssia pöydillä ilman huolta huomisesta. Minä pelkään, että juuri iltatilaisuuksissa luodaan niitä kontakteja, jotka kantavat läpi opintojen. Pelkään, etten pääse osaksi porukkaa.

Haha. Iltatilaisuus. Kontaktien luonti. Kuulostaapa aikuiselta, viralliselta ja enemmänkin työelämään liittyvältä termistöltä. Illanistujaiset. Pussikalja. Olympialaisten jatkot. Fredagsøl.

* * * 

Olen listautunut toistaiseksi kolmelle yliopiston sähköpostilistalle. Oman laitoksen listalle, ainejärjestön listalle ja perheellisten listalle. Kaksi ensimmäistä ripottelee tapahtumakutsuja siihen tahtiin, että Osallistuva saisi syksyn kalenterinsa täyteen ennätysajassa. Jälkimmäisestä ei ole kuulunut mitään.

* * * 

Ennen kaikkea olen kuitenkin innoissani. Niin innoissani, etten ole moneen viikkoon saanut oikein ajateltua mitään muuta kuin opiskelujuttuja. Elän tällä hetkellä yhden suurimman unelmani ensiaskeleita, se on us-ko-ma-ton tunne. Edessä on ihan mielettömiä mahdollisuuksia. 

Ikäni, kokemukseni ja se ajoittain kirosanalta kuulostava aikuisuuteni on opintojen suunnittelun kannalta 99-prosenttisesti hyvä asia. (Tuo kaikki edellä oleva panikointi edustaa siis vain yhtä prosenttia!)

Olen luonteeltani erittäin päämäärätietoinen (niin halutessani) ja rakastan järjestelmällistä asioiden suunnittelua. Olen kesän aikana tehnyt parikin erityyppistä kalenteripohjaista suunnitelmaa Exceliin, teemalla "miten hyödyntää kahden vuoden opintovapaaoikeus ja 15 kuukauden aikuiskoulutustukioikeus mahdollisimman järkevästi". Sen lisäksi olen tehnyt itselleni pienistä osasista koostuvaa tavoitelistaa, tietynlainen opiskeluajan bucket list. Tavoitteena on pänttäämisen ja tenttimisen ohella luoda uusia ystävyyssuhteita, kontakteja ja uudenlaista sisältöä cv:hen. You'll see.

Laukku on pakattu ja läppäri ladattu. Huomenna. Huomenna! Iik <3